Odotuksen aikaa

”Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.” (Room. 
8:25)
Adventti on odotuksen aikaa. Lapsena adventtikalenterin luukkujen avaaminen toi päivittäin 
pienen jännityksen, ja joulun lähestyminen tuntui kutkuttavalta. Lahjojen odotus ja tuleva 
joululoma tekivät ajasta erityistä.
Vaikka elämme nopeassa maailmassa, kaikki ei silti tapahdu hetkessä. Lapsen syntymää 
odotetaan yhä yhdeksän kuukautta, ja tietyt oikeudet saamme vasta saavutettuamme säädetyn ikärajan. Ajokortti, täysi-ikäisyys tai eläkeikä ovat esimerkkejä myönteisestä odotuksesta, 
joka antaa elämälle rytmiä ja suuntaa. Odottaminen kuuluu meille kaikille ja yhdistää erilaisissa tilanteissa eläviä ihmisiä.
Toivo ja odotus kulkevat käsi kädessä. Toivo jostakin hyvästä antaa odotukselle voimaa ja 
auttaa jaksamaan. Messiaan syntymää odotettiin profeettojen lupauksiin perustuen satoja 
vuosia. Vaikka odottavan aika voi olla pitkä, se kasvattaa kärsivällisyyttä ja valmistaa uuteen 
vaiheeseen. Usein odottaminen on myös aktiivista: työtä paremman huomisen eteen, askel 
kerrallaan.
Adventin ydin on kynttilän valo pimeydessä. Moni toimii valon tuojana omalla paikallaan. Pienikin valo riittää näyttämään tien ja vahvistamaan toivoa. Odottamisen aika muistuttaa myös 
siitä, että olemme rajallisia ja että hauraus ja keskeneräisyys kuuluvat elämään. Odottaminen voin olla raskasta.
Adventin sanoma puhuu valosta, joka tulee pimeyteen. Toivo syttyy usein pienestä. Rukoilen 
ja toivon, että tämän adventin aika tuo valoa, rohkeutta ja lepoa juuri siihen odotukseen, jota 
sinä tänään kannat!
Kiittäen yhteistyöstä menneen vuoden aikana toivotan siunattua ja rauhallista joulua!
 
 Matti Salomäki