On tullut aika siivota pöytä ja mapit valmiiksi seuraavalle kirkkoherralle. Aika on tulla, aika lähteä.

Seitsemäntoista vuotta tässä virassa on kulunut nopeasti. Työntäyteiset vuodet ovat tarjonneet monia haasteita. Paljon työn painetta, mutta monin verroin enemmän työn iloa. Koskaan ei ole tuntunut tympeältä lähteä töihin. Se on suuri kiitoksen aihe.

Iloa olen kokenut mukavista työkavereista. Iloa ovat tuoneet sitoutuneet seurakuntalaiset, luottamushenkilöt ja vapaaehtoiset. Iloa olen kokenut niin monissa avoimissa kohtaamisissa seurakuntalaisten kanssa.

Suurin ilo on ollut saada palvella Jumalaa ja ihmisiä evankeliumin asialla. Vaikka kirkkoherran työssä on paljon hallintoa ja käytännön asioiden organisointia, se on ytimeltään sittenkin papin työtä. On upeaa saada olla välittämässä maailman suurinta uutista: Jumala rakastaa meitä jokaista - erotuksetta. Ja saada elää itsekin samasta sanomasta.

Olen tuntenut vahvasti, että seurakuntalaiset ovat kantaneet paimentaan esirukouksin. Hyvät sanat ovat rohkaisseet. Kaiken keskellä on ollut lupa olla ihminen ihmisten joukossa. Kiitos siitä.

Nyt edessä ovat uudet vaiheet. Tuntuu hyvältä saada jättää vastuu nuoremmille harteille. Virka jää taakse, mutta kutsumus olla kristitty ja lähimmäinen jatkuu. Eikä pappiskutsumuskaan tähän pääty.