Ryhmä ja sen ohjaaminen

 

Ryhmätunti. Rippikoululaiset olivat eilen ihan hiljaa kun niiltä kysyttiin jotain. Isosparisi kanssa mietitte illalla, mitä ihmettä näiden kanssa tehdään. Mietitte hetken aikaa jokaista ryhmäläistä. Se on se joka yleensä häslää, mutta ryhmiksessä sen on ihan hiljaa. Tuo on taas se joka on koulussa tosi hyvä mutta sekään ei sano mitään. Ainoa joka puhuu on se joka iha avoimesti näyttää että ei kiinnosta kun se kysyy, millo tää loppuu. Tänään pitää tehdä jotain eri tavallla. Menette ryhmän luokse, laitatte Raamatut syrjään hetkeksi ja kerrotte, että otetaanpas alusta. "Mun nimi on..."

 

Kun riparien suhteen puhutaan ryhmästä, voidaan tarkoittaa kahta asiaa: joko koko leiriryhmää isosine, vetäjineen ja leiriläisineen, sekä pienryhmiä joita isoset luotsaavat. Isonen yleensä ohjaa pienryhmää mutta toisinaan on tilanteita, jossa hän ottaa näppeihinsä koko porukan. Ryhmä ei kuitenkaan ole ryhmä, ennen kuin siitä muodostuu sellainen. Ihmisjoukon ollakseen ryhmä, sillä täytyy toteutua seuraavat edellytykset:

  1. Ryhmässä on vähintään kolme jäsentä ("Meit on vaa kaks, voidaaks olla ryhmä?")
  2. Ryhmäläisten täytyy tunnistaa toisensa ("Missä on ykköset?!? Missä kolmoset?!?")
  3. Ryhmällä on jokin tavoite/tarkoitus ("Voittaaksenne teidän täytyy tehdä näin ja näin...")
  4. Ryhmässä on vuorovaikutusta (Kts. johdantoteksti)
  5. Jäsenet sitoutuvat toimintaan ("Onks pakko?")
  6. Ryhmällä on sääntöjä ("Ku mie puhun ni työ kuuntelette, onks selvä?")
  7. Jäsenet toimivat ryhmän hyväksi ("Tää menis helpommi jos kaikki osallistuis")

Huhhuh. Kaiken tämän toteutuminen vaatii ohjausta. Isosella on tässä kohtaa oleellinen rooli. Isonen toimii esimerkkinä ryhmässä tutustumisen, toiminnan, vuorovaikutuksen, sääntöjen noudattamisen ja tavoitteeseen pyrkimisen saralla. Ryhmäläisten täytyy voida luottaa isoseen niin paljon että alkavat uskaltaa avata suutaan ryhmätunneilla. Kukaan ei mielellään ala puhua uskonasioistaan tai niiden puutteista ventovieraalle.

 

Toinen tärkeä juttu ryhmän suhteen on ns. ryhmäytymisprosessi. Mikään ryhmä ei ryhmäydy käden käänteessä, mutta yleensä prosessi noudattaa aika samaa kaavaa. Jotkut ryhmät käyvät sen läpi nopeammin, jotkut eivät pääse koko leirin aikanakaan "leirifiilikseen". 

  1. Tutustumisvaihe (nimileikkejä, tehdään alustavia havaintoja ryhmäläisistä)

  2. Jäsentymisvaihe (Ryhmäläisten roolit alkavat hahmottua. Kuka puhuu, kuka on hiljaa, jne.)

  3. Kehumiskerho (Ei uskalleta kyseenalaistaa toisia)

  4. Toimintavaihe (Ryhmä pyrkii päämääräänsä jollain tasolla. Uskalletaan näyttää omia taitoja.)

  5. Kuohuntavaihe (Koetellaan sääntöjä ja uskalletaan haastaa muiden mielipiteitä)

  6. Sitoutumisvaihe (Ns. leirifiilis. Lauletaan salissa ja pelataan porukalla)

  7. Luopumisvaihe (surutyö kun leiri alkaa loppua. "Voi ku tää jatkuis viel viikon!!!")

  8. Ryhmä puretaan.

Ryhmän ohjaamisen kannalta on hyvä yrittää päästä jyvälle, missä vaiheessa ryhmä menee. Pienryhmä ja koko ryhmä voivat olla ihan eri vaiheissa, mikä voikin hieman sotkea isosen ryhmätutkaa. 

 

Haasteita ryhmän kanssa syntyy kun ryhmäläisten näky päämäärästä tai sinne pääsemisestä on aivan eri kuin isosella tai vetäjillä. Leirin sääntöjä ja tekemisiä aletaan kritisoida ja aletaan kiukutella milloin mistäkin. Tässä kohtaa yleensä ollaan jo kuohuntavaiheessa, mikä onkin usein leirin taitekohta. Kuinka kuohunnat ja kiukuttelut hoidetaan, vaikuttaa usein siihen kuinka loppuleiri menee. Aivan erinomaisen tärkeää on tämä:

Isonen kuuluu ensisijaisesti leirin työntekijäryhmään. Jos isonen lähtee mukaan leiriläisten kapinointiin, on syntynyt rooliristiriita.

Rooliristiriita syntyy, kun henkilön valitseman roolin ("Olen isonen.") ja toisten kohdistamat odotukset menevät ristiin ("Et kai sä ole Maken puolella, sehä on iha sääntönatsi"). Näin voi käydä helposti jos siun aikaisemmat roolit ja nykyinen rooli on pahasti ristiriidassa toistensa kanssa. Kuten vaikkapa, aikaisemmin olet ollut rooliltasi rippikoululainen, nyt olet isonen. Isosen odotetaan pysyvän ohjaajien kanssa samassa rintamassa rippikoululaisten kokeiluja vastaan. Kuohunta ja kapinointi kuuluu prosessiin. Siihen mukaan lähteminen takaa sen, että leiristä tulee erinomaisen haastava, niin pienryhmissä kuin koko porukallakin.

 

Mikäli taas omassa pienryhmässä on haasteita, se voi johtua monestakin syystä, mutta esimerkiksi häiriköivän ryhmäläisen kanssa kannattaa yrittää jutella joskus kahden kesken siitä, miksi hän oikuttelee ryhmätunnilla. Nimittelyä ja henkilökohtaisuuksiin menoa, sekä muiden ryhmätunnin torpedointia ei pidä eikä tarvitse sietää. Päinvastoin. Jos ryhmätunnille meno tuntuu miinakentälle astumiselta tai teloitusryhmän eteen menolta, on jotain tehtävä. Silloin kannattaa pyytää ohjaajalta vinkkejä siihen, mitä ryhmän eteen voidaan tehdä. Monesti haasteiden takana piilee aika pienilläkin peliliikkeillä korjattavia juttuja. 

 

Ryhmän lopettamista edeltää monesti luopumisvaihe, mikä näkyy ripareilla ns. viimeisenä iltana, jolloin on ehkä erilainen hartaus kuin normaalisti, on saatettu antaa jotain palautetta leiristä kiitoskorttien tai mannalappujen muodossa ja niin edelleen. Etenkin hyvin tiivistyneessä ryhmässä tämä voi aiheuttaa tunteenkuohuja, kun yhtäkkiä joudutaankin luopumaan jostain merkittävästä asiasta. Joillain leirin päättymisen aiheuttamat tunteet purkautuvat itkuna, toisilla levottomana yöjuoksenteluna. Yhtä kaikki, maailmanlopusta ei ole kyse. Seuraava aamu koittaa ja ihmetellään, kuinka sitä nyt niin itkettikään. Ja elämä jatkuu riparin jälkeen.

 Joillain leirin päättymisen aiheuttamat tunteet purkautuvat itkuna, toisilla levottomana yöjuoksenteluna. Yhtä kaikki, maailmanlopusta ei ole kyse. Seuraava aamu koittaa ja ihmetellään, kuinka sitä nyt niin itkettikään. Ja elämä jatkuu riparin jälkeen.

 

Tämä oli pitkä setti, mutta moni teistä isosista toivoi ryhmien asioihin panostamista koulutuksessa. Toivottavasti tämä antoi jotain evästä ryhmäprosessiin. Ryhmän ohjaamista voi oppia vain sitä tekemällä, ja sen suhteen olet jo oikealla tiellä.

 

Alkulämmittely:  Muistele ryhmätunteja joilla olet ollut. Kuinka isonen huomioi ryhmäläisiä? Miltä ryhmä tuntui? Oliko levotonta, hiljaista? Mitä vinkkejä olisit antanut isoselle ryhmän kanssa olemisesta?

 

1. Kysymys: Mitä erilaisia rooleja rippileiriläisillä voi olla?

2. Kysymys: Milloin isonen ohjaa pientä ryhmä? Entä isoa?

3. Kysymys: Millä tavalla iso ja pieni ryhmä poikkeavat toisistaan ohjattavina?

4. Kysymys: Millaiseksi arvioisit itseäsi ryhmänvetäjänä? Oletko kuunteleva, annatko ryhmälle tilaa vai pidätkö ohjakset tiukasti käsissäsi?

5. Kysymys: Olet toinen isosista introtekstin tilanteessa. Ryhmä on ollut hiljaa ensimmäisen ryhmätunnin, nyt alkaa toinen setti. Kuinka lähtisit viemään ryhmää eteenpäin isoskollegasi kanssa?

6. Kysymys: Laadi viisi ohjenuoraa ryhmän vetäjälle (itsellesi)

 

Isko 1: Ryhmä ja sen ohjaaminen

Lue täydet kysymykset yläpuolelta!

Lomakkeen lähettäminen epäonnistui! Tarkasta, että olet syöttänyt kaikki lomakkeella pyydetyt tiedot.
Kenttä on pakollinen.
Kenttä on pakollinen.
Kenttä on pakollinen.
Kenttä on pakollinen.
Kenttä on pakollinen.
Kenttä on pakollinen.
Kenttä on pakollinen.
Kenttä on pakollinen.